Joka kesäinen Tahkon kierros on sitten tehty. Vietimme pitkän viikonlopun vanhan kentän vieressä olevassa mökissä ja pelasimme 3 täyttä ja 2 puolikasta kierrosta. Aika paljon, näin huonokuntoiselta...
Ennen sesonkia Tahkolta saa toimivia majoitusratkaisuja todella järkihinnalla. Oma majoituspaikkamme on loistavalla paikalla, aivan vanhan kentän vieressä, joten kierrokselle lähtemiseen ei autoa tarvita. Bägi kärryihin ja menoksi. Järjestely oli muutenkin vallan verraton, sillä mökin hintaan sisältyi yksi maksuton pelioikeus per päivä ja kun osalla jengistä oli mm. "vanhusten kortit" käytössä, ei pelimaksu neljätä hengeltä ollut kuin 30-75 euroa. Kohtuullista, kun tällä hinnalla sai päivässä pelata niin paljon, kuin haluaa. No, Ollin kanssa me pelasimme parhaina päivinä puolitoista kierrosta.
Vanha kenttä on muodollisesti parempi, mutta uusi oli todella loistavassa kunnossa. Jopa greenit olivat tasaiset ja lyhyeksi leikatut. Pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä kunnon putteihin. Palvelut toimivat moitteetta ja sääkin suosi enimmäkseen, joten mikä siinä oli pelatessa.
Kuvaan kuuluu, että pelin jälkeen teimme yhdessä huikeita ruokia ja nautimme niistä loistavien viinien kera. Illat kuluivat mökillä moisista herkuista nauttien ja jutellen. Yöunet jäivätkin pari kertaa melko vähille, mutta näin nuorena sitä jaksaa.
Kierroksista pari sanaa. Itselläni oli alla pari käytyä kisaa, joissa pelini ei todellakaan kulkenut, joten jännitti hieman. Alkukankeuden loitottua sain avaukseni vihdoinkin toimimaan. Yht'äkkiä pallo lensi suoraan ja melko pitkällekin. Se oli aluksi epätodellista ja toi peliini heti ryhtiä, joka oli puuttunut alkukauden kierroksilta. Ihmekös tuo, jos tulostakin alkoi syntyä. Onhan se toista jatkaa toisella lyönnillä väylältä, kuin metsästä tai uusia avaus tiiauspaikalta. Kehumaan en ryhdy, sanonpahan vain, että bogipisteet olivat joka kierroksella bufferissa.
Paras kierroksemme oli puolikas, jonka aloitimme ensimmäisenä iltana klo 22.00. Pelasimme Ollin kanssa reikäpeliottelun, jossa mailoina olivat vain rautaseiska ja putteri. Tiiasimme punaiselta ja usko pois, teimme kumpikin useita pareja. Olisiko ollut niin, että mailojen vähyys toi mukaan tiettyä rentoutta ja pallo lensi mukavasti. Hauskaa oli sekin, että kumpikin voitti neljä reikää ja yksi meni tasan. Tasan meni myös birdiepullo, vaikka birkkuja ei näkynytkään.
Hyttysiä olisi saanut olla hiukan vähemmän, mutta muuten tämä alkukesän loma oli todella nautittava ja mukava kokemus. Oli muuten 7 kerta, kun olimme Tahkolla näin alkukesällä.
Suosittelen lämpimästi.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
maanantai 23. toukokuuta 2011
Virossa - taas
Kävin taas Virossa pelaamassa. Oli jo kolmas kerta, kun tällä porukalla käytiin äijägolfia pelaamassa. Voit varmasti arvata, että golf jäi pakostakin sivurooliin, kun aloitimme valmentautumisen business loungessa. Perillä olimmekin sitten iloisia ja pirteitä siirtymään paikallisen Igorin kanssa kentälle.
Ensin mentiin EGCC:lle. Kenttä ei vieläkään ollut ihan timmissä kunnossa. Greenit olivat pomppuiset.
Palvelutason paranemista kehuin jo viimeksi, mutta se ansaitsee kyllä kehut nytkin. Iloiset ja avuliaat klubiravintolan tarjoilijattaret kantoivat janojuomaa pöytään niin, ettei paremmasta väliä.
Olimme sopineet, että pelaamme tasoituksellisen lyöntipelikierroksen ja voittajalle olisi luvassa pullo oivaa konjakkia, kuinkas muuten.
Kierros alkoi lupaavasti, mulliganin avustuksella liikkeelle ja ekalle väylälle vahva seiska. Toinen ja kolmaskin reikä meni itselläni aivan pipariksi, mutta nelosella sain juonesta kiinni. Apuna ehkä parikin otettua birdie-ryyppyä.
Taso nousi kilvan kunnon kanssa, joten ekan ysin jälkeen olin jo lähes händärissä. Loppu onkin historiaa. Pullo tuli minulle, usko pois. Ja tuloskin ihan siedettävä, netto 74.
Saunan, kylpylän ja parin baarin kautta syömään ja sitten taas baareihin. Aamulla, vähän ennen ruuhkaa, siinä puoli kuuden aikoihin hotellille tirsoille ja sitten taas pelaamaan. Nyt Niitväljaan. Onneksi oli Igor kuskina. Löydettiin perille. Olo oli sen verran hutera, että otettiin autot. Ja otettiin me ryypytkin.
Kierros oli näkemisen arvoinen. Joka pojalla pallo lensi. Ja juttu siinä sivussa. Nyt pelasimme joukkueittain ja palkinto oli sama. Jollin kanssa muodostimme itsevarman ja voitontahtoisen joukkueen. Mutta se ei auttanut, turpiin tuli yhdellä lyönnillä.
Saunan jälkeen kotia kohti - taas business loungen kautta. Perillä älysin, ettei kannata kotia asti lähteä, kun kellokin oli jo melkein kaksitoista ja seuraavana päivänä pti kuitenkin tulla taas stadiin. Sovimme siirtymisestä kaverin siskon luokse ja sieltä sitten johonkin karaokebaariin. Siskolle asti päästiin hyvin, mutta siellä olikin melkoiset bileet käynnissä. Jäätiin sinne. Aamulla taas kuuden maissa kaverille koisimaan ja iltapäivällä tyttären balettiesitystä katsomaan. Illalla, kun vihdoin kotiuduin, menin sopuisasti jo yhdeksältä nukkumaan.
Raskas harrastus, vaikka todella muka, tuo golf. Ainakin hyvässä seurassa. Pelaamisiin ystävät:)
Ensin mentiin EGCC:lle. Kenttä ei vieläkään ollut ihan timmissä kunnossa. Greenit olivat pomppuiset.
Palvelutason paranemista kehuin jo viimeksi, mutta se ansaitsee kyllä kehut nytkin. Iloiset ja avuliaat klubiravintolan tarjoilijattaret kantoivat janojuomaa pöytään niin, ettei paremmasta väliä.
Olimme sopineet, että pelaamme tasoituksellisen lyöntipelikierroksen ja voittajalle olisi luvassa pullo oivaa konjakkia, kuinkas muuten.
Kierros alkoi lupaavasti, mulliganin avustuksella liikkeelle ja ekalle väylälle vahva seiska. Toinen ja kolmaskin reikä meni itselläni aivan pipariksi, mutta nelosella sain juonesta kiinni. Apuna ehkä parikin otettua birdie-ryyppyä.
Taso nousi kilvan kunnon kanssa, joten ekan ysin jälkeen olin jo lähes händärissä. Loppu onkin historiaa. Pullo tuli minulle, usko pois. Ja tuloskin ihan siedettävä, netto 74.
Saunan, kylpylän ja parin baarin kautta syömään ja sitten taas baareihin. Aamulla, vähän ennen ruuhkaa, siinä puoli kuuden aikoihin hotellille tirsoille ja sitten taas pelaamaan. Nyt Niitväljaan. Onneksi oli Igor kuskina. Löydettiin perille. Olo oli sen verran hutera, että otettiin autot. Ja otettiin me ryypytkin.
Kierros oli näkemisen arvoinen. Joka pojalla pallo lensi. Ja juttu siinä sivussa. Nyt pelasimme joukkueittain ja palkinto oli sama. Jollin kanssa muodostimme itsevarman ja voitontahtoisen joukkueen. Mutta se ei auttanut, turpiin tuli yhdellä lyönnillä.
Saunan jälkeen kotia kohti - taas business loungen kautta. Perillä älysin, ettei kannata kotia asti lähteä, kun kellokin oli jo melkein kaksitoista ja seuraavana päivänä pti kuitenkin tulla taas stadiin. Sovimme siirtymisestä kaverin siskon luokse ja sieltä sitten johonkin karaokebaariin. Siskolle asti päästiin hyvin, mutta siellä olikin melkoiset bileet käynnissä. Jäätiin sinne. Aamulla taas kuuden maissa kaverille koisimaan ja iltapäivällä tyttären balettiesitystä katsomaan. Illalla, kun vihdoin kotiuduin, menin sopuisasti jo yhdeksältä nukkumaan.
Raskas harrastus, vaikka todella muka, tuo golf. Ainakin hyvässä seurassa. Pelaamisiin ystävät:)
maanantai 9. toukokuuta 2011
Korkkasin Viron kentät
Jep, jep... tuli käytyä Virossa pelaamassa. Pelit meni miten kuten, mutta hauskaa oli. Sen jo pystyi arvaamaankin, sillä paikka ja kumppanit olivat tutut. Ekaa kertaa mentiin omilla autoilla yli. Voin kertoa, että se toimi. Sisään laivaan pääsee ensimmäisten joukossa ja kamat saa olla autossa. Helppoa ja mukavaa. Ja pois lähdettäessä sama juttu, ekana ulos, ilman kiirettä ja ruuhkaa.
Auto oli kyllä melkoisen täynnä, kun sinne oli tuupattu neljän henkilön pelikamat ja vaatekassit, juomapullot ja kaikki muukin tärkeä. Mutta sopu sijaa antoi. Ajomatka Kullaanmaalle kesti vain noin tunnin ja perillä odotti kuuma sauna, iloinen emäntä ja tuhti illallinen. Ja itsellämme oli mukana urheiluhenki ja janojuomat. Ilta meni lupsakasti kahteen asti.
Aamulla startattiin Niitväljaa kohti heti aamupuuron jälkeen. Ajovuorot oli onneksi ennalta sovittu, joten sain torkkua rauhassa etupenkillä. Niitväljan kenttä oli ensimmäistä päivää avoinna, joten palvelut eivät toimineet. Pukukopit olivat kiinni, samoin ravintola, veskeissä ei kuulemma ollut paperia jne... mutta kenttä oli loistavassa kunnossa. Paitsi greenit, jotka näin keväällä ovat yleensäkin siellä aika pomppuiset.
Peliryhmät oli sovittu,joten ei muuta kuin menoksi. Naiset edellä ja ukot perässä. Eka birdieryyppy otettiin ennen tiiausta, ihan vaan neuvoa antavana. No avaus lähtikin ihan oikeaan suuntaan, joten aloin heti uskoa harjoitteluni tuottaneen vahvaa tulosta. Se tunne kyllä hävisi sitten matkalla, mutta kiva se oli tuntea edes ekan lyönnin jälkeen.
Peli kulki rivakasti, sillä kentällä ei juuri muita pelaajia harmiksi tai ruuhkaksi asti ollut. Birdiepullot hupenivat, avaukset lensivät hyvin eri lailla jokaisella väylällä, ja putit pomppivat yleensä ohi rei'istä. Väylälyönnit toki kulkivat mukavasti. Samoin kannustus.
Lyöntimäärä oli satasen luokkaa, että se siitä harjoittelusta.
Jos palvelujen puuttumisesta ei välitä, oli Niitvälja hieno kokemus tälläkin kerralla. Kenttä on saatu parin viimeisen vuoden aikana tosi hyvään kuntoon. Näin keväällä siellä on mukava pelata, kun raffit eivät ole vielä kasvaneet heinää. Kesällä onkin sitten toinen juttu.
Illalla saunan jälkeen oli porukka aika väsyksissä. Hyvä, että jaksettiin syödä, kun jo ensimmäiset hiipivät nukkumaan. Enkä itsekään pysty pahemmin rehvastelemaan, sillä ysiltä olin jo untenmailla minäkin. Eka kerta muuten...se on se vanhuus.
Toisena päivänä kierrettiin White Beachin kenttä Pärnussa. Siellä oli pelattu jo parisen viikkoa ja kenttä oli kunnossa greenejä lukuunottamatta. Palvelut paranivat kertaheitolla, sillä nyt oli tarjolla piirakoita ja olutta ja olipa ojan viereen parkkeerattu pari bajamajaakin. Tämä kenttä on perinteisesti ollut meille sellainen leppoisa kankkuskenttä. Nyt ei ollut kankkusta ehtinyt hommata, kun mentiin niin aikaisin nukkumaan. Onneksi oli eväät mukana.
Kierros meni edellisen toisintona. Satakunta hyvää lyöntiä takana, kokemusta ja aurinkoa saaneena oli mukava lähteä taas tukikohtaan lepäilemään.
Nyt jaksoimme Ollin kanssa istua jo yhteentoista. Muut menivät taas ysiltä koisimaan. Taitaa olla paras ensi vuotta varten perua saunat ja illalliset, että jengi pääsee aikaisemmin levolle. Sellaista se on, kun on vanhojen ukkojen ja akkojen kanssa reissussa.
No aamulla suunnattiin EGCC:n kentälle Tallinnan liepeille. Ilma oli uhkaavan pilvinen ja ainakin kolmekymmentämetriä sekunnissa puhaltanut tuuli lupaili hyvää tällaiselle tarkkalyöntiselle. Caddiemaster kertoi, että sadetta on luvattu koko päiväksi, eikä lämpötilakaan nousisi yli kolmen asteen. No me ei siitä hermostuttu, kun kerran pelaamaan oli tultu.
Ei muuta kuin kierrokselle. Ekalla väylällä satoi koko ajan, mutta sen jälkeen ilma parani lyönti lyönniltä. Nelosella jo aurinko paistoi ja lämmin ilma pakotti meidät purkamaan sadevarusteet ja lisäämään aurinkorasvaa.
Pelattii bestballia, joukkuepelinä. Me Ollin kisasimme voitosta Lahden äijiä, Kokia ja Ristoa, vastaan. Annoimme ikäkertoimen, taitetun indeksin ja pari muutakin hyvitystä vastustajille, sillä olimme voitonvarmoja. Kasilla peli oli tasan, siis ilman niitä ikäkertoimiakin. Ysillä ja kympillä saatiin sitten reuhtaistua johtoon, jota ei sitten loppupelin aikana luovutettu, vaikka vastustajilla yritystä riittikin. Olin lupautunut ajovuoroon, joten sekin asia piti oman pelini jotenkuten kuosissa. Prostestiakin jo tarjottiin, koska emme ottaneeet kuulemma normimäärää paukkuja kierroksella. Selityksen makua.
Voitto tuli 4 Up!!
EGCC:llä on tapahtunut ehkä suurin parannus palvelutasossa. Klubiravintolassa jo hymyillään, suositellaan ja palvellaan muutenkin ihan hienosti. Kaiken lisäksi ruoka on nykyisin todella hyvää. Voin suositella.
Jokaisella turneellamme on pelattu tosissaan voitosta. Yleensä olen aina voittanut, koska keksin itse säännöt, joilla pisteet lasketaan. Tällä kerralla yllätin jengin ja laskin pisteet pelkästään pelien mukaan.
Niinpä ei ole yllätys, että voittaja en ollut minä, vaan Risto. Tasaisella pelillä ja händärit huomioiden hän kukisti minut yhdellä lyönnillä, kun kaikki kierrokset laskettiin mukaan. Risto protestoi kyllä sitäkin, kun mä kuulemma järkkäsin hänet voittoon. Voittaja tarjoaa nimittäin perinteisesti kuohuvaa laivalla koko peliporukalle. Risto haki kuitenkin kuohuvat ja taisi olla lopulta ihan mielissään voitostaan.
Reissu oli upea. Vielä, kun saan tuon avauspelin kohdalleen, niin...
Seuraavan kerran menemme Viroon jo tämän kuun lopulla, joten viimeistään silloin tapahtuu.
Nyt on kotoiset kentätkin hyvässä kunnossa, joten siellä tavataan.
Hyviä pelejä kaikille:)
Auto oli kyllä melkoisen täynnä, kun sinne oli tuupattu neljän henkilön pelikamat ja vaatekassit, juomapullot ja kaikki muukin tärkeä. Mutta sopu sijaa antoi. Ajomatka Kullaanmaalle kesti vain noin tunnin ja perillä odotti kuuma sauna, iloinen emäntä ja tuhti illallinen. Ja itsellämme oli mukana urheiluhenki ja janojuomat. Ilta meni lupsakasti kahteen asti.
Aamulla startattiin Niitväljaa kohti heti aamupuuron jälkeen. Ajovuorot oli onneksi ennalta sovittu, joten sain torkkua rauhassa etupenkillä. Niitväljan kenttä oli ensimmäistä päivää avoinna, joten palvelut eivät toimineet. Pukukopit olivat kiinni, samoin ravintola, veskeissä ei kuulemma ollut paperia jne... mutta kenttä oli loistavassa kunnossa. Paitsi greenit, jotka näin keväällä ovat yleensäkin siellä aika pomppuiset.
Peliryhmät oli sovittu,joten ei muuta kuin menoksi. Naiset edellä ja ukot perässä. Eka birdieryyppy otettiin ennen tiiausta, ihan vaan neuvoa antavana. No avaus lähtikin ihan oikeaan suuntaan, joten aloin heti uskoa harjoitteluni tuottaneen vahvaa tulosta. Se tunne kyllä hävisi sitten matkalla, mutta kiva se oli tuntea edes ekan lyönnin jälkeen.
Peli kulki rivakasti, sillä kentällä ei juuri muita pelaajia harmiksi tai ruuhkaksi asti ollut. Birdiepullot hupenivat, avaukset lensivät hyvin eri lailla jokaisella väylällä, ja putit pomppivat yleensä ohi rei'istä. Väylälyönnit toki kulkivat mukavasti. Samoin kannustus.
Lyöntimäärä oli satasen luokkaa, että se siitä harjoittelusta.
Jos palvelujen puuttumisesta ei välitä, oli Niitvälja hieno kokemus tälläkin kerralla. Kenttä on saatu parin viimeisen vuoden aikana tosi hyvään kuntoon. Näin keväällä siellä on mukava pelata, kun raffit eivät ole vielä kasvaneet heinää. Kesällä onkin sitten toinen juttu.
Illalla saunan jälkeen oli porukka aika väsyksissä. Hyvä, että jaksettiin syödä, kun jo ensimmäiset hiipivät nukkumaan. Enkä itsekään pysty pahemmin rehvastelemaan, sillä ysiltä olin jo untenmailla minäkin. Eka kerta muuten...se on se vanhuus.
Toisena päivänä kierrettiin White Beachin kenttä Pärnussa. Siellä oli pelattu jo parisen viikkoa ja kenttä oli kunnossa greenejä lukuunottamatta. Palvelut paranivat kertaheitolla, sillä nyt oli tarjolla piirakoita ja olutta ja olipa ojan viereen parkkeerattu pari bajamajaakin. Tämä kenttä on perinteisesti ollut meille sellainen leppoisa kankkuskenttä. Nyt ei ollut kankkusta ehtinyt hommata, kun mentiin niin aikaisin nukkumaan. Onneksi oli eväät mukana.
Kierros meni edellisen toisintona. Satakunta hyvää lyöntiä takana, kokemusta ja aurinkoa saaneena oli mukava lähteä taas tukikohtaan lepäilemään.
Nyt jaksoimme Ollin kanssa istua jo yhteentoista. Muut menivät taas ysiltä koisimaan. Taitaa olla paras ensi vuotta varten perua saunat ja illalliset, että jengi pääsee aikaisemmin levolle. Sellaista se on, kun on vanhojen ukkojen ja akkojen kanssa reissussa.
No aamulla suunnattiin EGCC:n kentälle Tallinnan liepeille. Ilma oli uhkaavan pilvinen ja ainakin kolmekymmentämetriä sekunnissa puhaltanut tuuli lupaili hyvää tällaiselle tarkkalyöntiselle. Caddiemaster kertoi, että sadetta on luvattu koko päiväksi, eikä lämpötilakaan nousisi yli kolmen asteen. No me ei siitä hermostuttu, kun kerran pelaamaan oli tultu.
Ei muuta kuin kierrokselle. Ekalla väylällä satoi koko ajan, mutta sen jälkeen ilma parani lyönti lyönniltä. Nelosella jo aurinko paistoi ja lämmin ilma pakotti meidät purkamaan sadevarusteet ja lisäämään aurinkorasvaa.
Pelattii bestballia, joukkuepelinä. Me Ollin kisasimme voitosta Lahden äijiä, Kokia ja Ristoa, vastaan. Annoimme ikäkertoimen, taitetun indeksin ja pari muutakin hyvitystä vastustajille, sillä olimme voitonvarmoja. Kasilla peli oli tasan, siis ilman niitä ikäkertoimiakin. Ysillä ja kympillä saatiin sitten reuhtaistua johtoon, jota ei sitten loppupelin aikana luovutettu, vaikka vastustajilla yritystä riittikin. Olin lupautunut ajovuoroon, joten sekin asia piti oman pelini jotenkuten kuosissa. Prostestiakin jo tarjottiin, koska emme ottaneeet kuulemma normimäärää paukkuja kierroksella. Selityksen makua.
Voitto tuli 4 Up!!
EGCC:llä on tapahtunut ehkä suurin parannus palvelutasossa. Klubiravintolassa jo hymyillään, suositellaan ja palvellaan muutenkin ihan hienosti. Kaiken lisäksi ruoka on nykyisin todella hyvää. Voin suositella.
Jokaisella turneellamme on pelattu tosissaan voitosta. Yleensä olen aina voittanut, koska keksin itse säännöt, joilla pisteet lasketaan. Tällä kerralla yllätin jengin ja laskin pisteet pelkästään pelien mukaan.
Niinpä ei ole yllätys, että voittaja en ollut minä, vaan Risto. Tasaisella pelillä ja händärit huomioiden hän kukisti minut yhdellä lyönnillä, kun kaikki kierrokset laskettiin mukaan. Risto protestoi kyllä sitäkin, kun mä kuulemma järkkäsin hänet voittoon. Voittaja tarjoaa nimittäin perinteisesti kuohuvaa laivalla koko peliporukalle. Risto haki kuitenkin kuohuvat ja taisi olla lopulta ihan mielissään voitostaan.
Reissu oli upea. Vielä, kun saan tuon avauspelin kohdalleen, niin...
Seuraavan kerran menemme Viroon jo tämän kuun lopulla, joten viimeistään silloin tapahtuu.
Nyt on kotoiset kentätkin hyvässä kunnossa, joten siellä tavataan.
Hyviä pelejä kaikille:)
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Kausi on avattu!!
Upeaa ja aurinkoista päivää ystävät. Nyt se on sitten taas tehty. Sunnuntaina kävimme siippani kanssa Aulangon Hugolla kokeilemassa miten pallo lentää.
Ja lensihän se.
Se vaan on harmillista, että golf ei ole oikeudenmukainen peli. Vaimoni ei ole varmasti harjoitellut ikinä ja viime pelikerrastakin on aikaa vierähtänyt vuoden verran, mutta voitti kuitenkin mokoma minut parilla pisteellä. Ja minä sentään olen ravannut prolla koko talven, ja harjoitellut siinä välillä joka viikko ahkerasti. Sellainen peli tämä golf on!
No, ei oikeasti harmita, että hävisin. Pelasin itsekin hyvin, jos kehua saan. Siis pistettä vaille händäriin. Tosi on. Ekaa kertaa Hugolla ja vielä kauden alussa. Lupaa hyvää. Cliffaa oli huomata, että lyönnit lähtivät oikeaan suuntaan ja joskus jopa oikealle etäisyydellekin.
No eihän se kerta homoksi tee, sanoo eräs ystävänikin, eli katsotaan nyt rauhassa seuraavaa kierrosta.
Kenttä oli kuiva ja pelaaminen sujui yllättävän ripeästi, vaikka se juuri avattuna olikin täyteen bookattu. Greenit olivat vielä melko pomppuiset joten puttilinjojen tarkastelu oli lähinnä näyttelemistä. No, joka kerta se pallo viimein upposi kuppiin. Pari viikkoa ja greenitkin ovat kunnossa.
Parasta keväässä on juuri se, että odotukset ovat niin mahtavat. Eka kierros, eka hyvä avauslyönti, eka tunnelma kentällä, eka hyvä putti, chippi tai väylälyönti odottavat itseään. Ne tulevat sieltä yhtä varmasti, kuin ne metsään suuntaan katoavat lyönnitkin. Kaikki on niin alussa, taas.
Aurinkoinen sää ja lähes tuuleton keli tekivät kierroksesta oikein mukavan. Peliseura oli hyvää ja aika kului kuin siivillä. Klubilla palvelut toimivat hyvin ja olut sopivan viileää pelin jälkeen aurinkoisella terassilla nautittuna.
Tällä viikolla aukeavat useat kentät, joten golfarin auvoisat päivät alkavat. Hitto, kun tuo duuni sotkee hyvät pelisuunnitelmat...mutta ei ihan kaikkia kuitenkaan.
Me lähdemme nyt Viroon pariksi päiväksi. Tarkoitus on kiertää Niitväljan, White Beachin ja EGCC:N kentät loppuviikon aikana. Tulee varmasti mukavaa, semminkin, kun jengi on hyvä ja tukikohtana toimiva vanha metsästysmaja antaa loistavat puitteet jälkipeleille. Hyvällä jengillä on tietenkin kiva olla missä tahansa, mutta tämä joka keväinen Viron reissu on kyllä niitä parhaita.
Joten nyt aloitan menttaaliharjoitukset, syön hyvin ja lepään, sillä torstaina on eka kokonainen kierros Virossa.
Aurinkoisia pelipäiviä sinullekin ystävä.
Ja lensihän se.
Se vaan on harmillista, että golf ei ole oikeudenmukainen peli. Vaimoni ei ole varmasti harjoitellut ikinä ja viime pelikerrastakin on aikaa vierähtänyt vuoden verran, mutta voitti kuitenkin mokoma minut parilla pisteellä. Ja minä sentään olen ravannut prolla koko talven, ja harjoitellut siinä välillä joka viikko ahkerasti. Sellainen peli tämä golf on!
No, ei oikeasti harmita, että hävisin. Pelasin itsekin hyvin, jos kehua saan. Siis pistettä vaille händäriin. Tosi on. Ekaa kertaa Hugolla ja vielä kauden alussa. Lupaa hyvää. Cliffaa oli huomata, että lyönnit lähtivät oikeaan suuntaan ja joskus jopa oikealle etäisyydellekin.
No eihän se kerta homoksi tee, sanoo eräs ystävänikin, eli katsotaan nyt rauhassa seuraavaa kierrosta.
Kenttä oli kuiva ja pelaaminen sujui yllättävän ripeästi, vaikka se juuri avattuna olikin täyteen bookattu. Greenit olivat vielä melko pomppuiset joten puttilinjojen tarkastelu oli lähinnä näyttelemistä. No, joka kerta se pallo viimein upposi kuppiin. Pari viikkoa ja greenitkin ovat kunnossa.
Parasta keväässä on juuri se, että odotukset ovat niin mahtavat. Eka kierros, eka hyvä avauslyönti, eka tunnelma kentällä, eka hyvä putti, chippi tai väylälyönti odottavat itseään. Ne tulevat sieltä yhtä varmasti, kuin ne metsään suuntaan katoavat lyönnitkin. Kaikki on niin alussa, taas.
Aurinkoinen sää ja lähes tuuleton keli tekivät kierroksesta oikein mukavan. Peliseura oli hyvää ja aika kului kuin siivillä. Klubilla palvelut toimivat hyvin ja olut sopivan viileää pelin jälkeen aurinkoisella terassilla nautittuna.
Tällä viikolla aukeavat useat kentät, joten golfarin auvoisat päivät alkavat. Hitto, kun tuo duuni sotkee hyvät pelisuunnitelmat...mutta ei ihan kaikkia kuitenkaan.
Me lähdemme nyt Viroon pariksi päiväksi. Tarkoitus on kiertää Niitväljan, White Beachin ja EGCC:N kentät loppuviikon aikana. Tulee varmasti mukavaa, semminkin, kun jengi on hyvä ja tukikohtana toimiva vanha metsästysmaja antaa loistavat puitteet jälkipeleille. Hyvällä jengillä on tietenkin kiva olla missä tahansa, mutta tämä joka keväinen Viron reissu on kyllä niitä parhaita.
Joten nyt aloitan menttaaliharjoitukset, syön hyvin ja lepään, sillä torstaina on eka kokonainen kierros Virossa.
Aurinkoisia pelipäiviä sinullekin ystävä.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Meille osalle golf on elintärkeää
Terveiset kaveritapaamisesta. Poikkesin kamun synttäreillä stadissa ja tapasin siellä tietysti muitakin kamujani. Eipä aikaakaan, kun juttu kiertyi golfiin. Siinä sitä vertailtiin alkuasentoa, grippiä ja taakseviennin suuntaa rivissä ravintolan baarissa. Stobet kädessä oli tietenkin hiukan hankalaa saada läpilyöntiä puhtaasti suoritettua, mutta yritys oli sen verran hyvä, että baarimestarikin tuli messiin. Golfari hänkin.
On mukava huomata, että yli viidenkymmenen vuoden ajan kestäneet ihmissuhteet kestävät myös golfin. Ja ennen kaikkea sen mahtailun määrän. Siinä sitä oltiin, kaikki keskimääräistä parempia ja ainakin edellistä kautta parempia golfareita. Jokaisella oli tukku pron kanssa vietettyjä tunteja takanaan ja edessä huikea kausi. Niinpä...
Itse olen nyt ollut ihan itsekseni tuon harjoittelun kanssa, kun Matti (pro) lähti pelaamaan Espanjaan. Ryökäle. Luulin jo, että osaan itsekin analysoida virheeni ja korjata lyöntini, mutta enpä sittenkään. Ihan kauhistuttaa lähteä ulos, siis oikealle kentälle, pelitaitojani kokeilemaan. Mutta rohkeana, jopa uhkarohkeana, menen kuitenkin. Ja ajattelin mennä jo ennen Pääsiäistä testaamaan ennen kaikkea rautapelini tarkkuutta. Toivottavasti kentät ovat jo sen verran kuivia, ettei joka lyönnillä kopsahda kilon verran mutaa niskaan, kun tulee kuitenkin niitä duffeja.
Siitä viikko ja lähdetään Viroon kolmen kentän koitokselle. Ennakkoon ovat kaverit olleet melko tyytyväisiä siihen, että olen käynyt pro:lla, koska tietävät mokomat kokemuksesta, että pelini on satavarmasti sekaisin. Luulevat voittavansa rahapelit. Eivät muista, että olen tähänkin mennessä osannut laatia sellaiset säännöt, että voitan kuitenkin.
Vatsanpohjassa tuntuvasta jännityksestä huolimatta odotan innolla ensimmäistä kierrostani. Ja sitten sitä pelimatkaa. On se golfari vaan niin hullu...
Poskia punoittavan innostuksen ja odotuksen hetkiä sinullekin, hyvä golfariystäväni.
On mukava huomata, että yli viidenkymmenen vuoden ajan kestäneet ihmissuhteet kestävät myös golfin. Ja ennen kaikkea sen mahtailun määrän. Siinä sitä oltiin, kaikki keskimääräistä parempia ja ainakin edellistä kautta parempia golfareita. Jokaisella oli tukku pron kanssa vietettyjä tunteja takanaan ja edessä huikea kausi. Niinpä...
Itse olen nyt ollut ihan itsekseni tuon harjoittelun kanssa, kun Matti (pro) lähti pelaamaan Espanjaan. Ryökäle. Luulin jo, että osaan itsekin analysoida virheeni ja korjata lyöntini, mutta enpä sittenkään. Ihan kauhistuttaa lähteä ulos, siis oikealle kentälle, pelitaitojani kokeilemaan. Mutta rohkeana, jopa uhkarohkeana, menen kuitenkin. Ja ajattelin mennä jo ennen Pääsiäistä testaamaan ennen kaikkea rautapelini tarkkuutta. Toivottavasti kentät ovat jo sen verran kuivia, ettei joka lyönnillä kopsahda kilon verran mutaa niskaan, kun tulee kuitenkin niitä duffeja.
Siitä viikko ja lähdetään Viroon kolmen kentän koitokselle. Ennakkoon ovat kaverit olleet melko tyytyväisiä siihen, että olen käynyt pro:lla, koska tietävät mokomat kokemuksesta, että pelini on satavarmasti sekaisin. Luulevat voittavansa rahapelit. Eivät muista, että olen tähänkin mennessä osannut laatia sellaiset säännöt, että voitan kuitenkin.
Vatsanpohjassa tuntuvasta jännityksestä huolimatta odotan innolla ensimmäistä kierrostani. Ja sitten sitä pelimatkaa. On se golfari vaan niin hullu...
Poskia punoittavan innostuksen ja odotuksen hetkiä sinullekin, hyvä golfariystäväni.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Hyviä eväitä ammattilaiselta
No niin, se oli viimeinen kerta ammattilaisen luona ennen kauden alkua. Käytiin läpi kaikki mailat, lyönnit, asennot, painopisteet ja putit. Oli mukava havaita, että selkeää kehittymistä on havaittavissa. Kaksi tärkeintä korjattua asiaa olivat perusasento ja painonsiirto lyönnin aikana. Näiden vaikutuksesta tietenkin kaikki muukin muuttui, kuten läpilyönti, tasapainoisempi suoritus, suuntaus ja jopa osuman tarkkuus.
Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin. En todellakaan ole mestariksi muuttunut, mutta motivoivaa kehitystä on tapahtunut ja olen saanut intoa harjoitella lisää. Nyt onkin huomattavasti helpompi käydä itsekin harjoittelemassa, kun tietää edes vähän mitä ja miten tekee. Kiva oli myös huomata, että vanhakin oppii uusia kuvioita, kun oikein yrittää ja opettaja osaa vedellä oikeista naruista. Opettajani, Matti Meriläinen, osaa hommansa, vaikka ikä ei vielä paina. Tarkkasilmäinen ope osasi aina löytää ratkaisun, jolla lyöntiä korjata. Ja niitä korjauksia tehtiin monia.
Kun aloitin golfin peluun silloin joskus, takana oli vuosien kokemus erilaisista pallopeleistä ja liikunnasta yleensäkin. Uskoin, että golfin nyt oppii hetkessä. Siis ainakin sille tasolle, että peli kulkee mukavasti. Intoa ja voimaa oli, tarkkuutta ei. Lempinimeni oli tuolloin Hyrrä. Kehitys kuitenkin meni muutaman vuoden ihan mukavasti ja händäri putosi sopivasti. Nyt on kaksi kautta mennyt juuri ja juuri tasoituksen mukaisesti. Kehittynyt en ole aikoihin. Ei tavoitteeni toki ole tourin kiertäjäksi päästäkään, mutta olen kuitenkin hiukan turhautunut viime vuosien räpellyksestä. Ennen kaikkea ailahtelevuus aiheuttaa turhautumista. Joskus peli kulkee muutaman väylän verran ihan kivasti, mutta sitten se taas muuttuu suunnistuksen omaiseksi metsissä kiertelyksi.
Siksi lähdin hakemaan apua ammattilaiselta. Tammikuusta alkaen olen säännöllisesti käynyt harjoittelemassa Peltomäki Golfissa, Matin tiukassa ohjauksessa. Ja sitten aina jaksojen välissä treenannut itsenäisesti hallissa. Olen siis treenannut paljon enemmän, kuin koskaan, vaikka mukaan otettaisiin green card -harjoittelukin. Kokemus on ollut hyvä. Motivaatio on kasvanut, vaikka välillä palloon en ole osunut sitäkään vähää, kuin aikaisemmin. Nyt kuitenkin olen oppinut hieman analysoimaan omaa lyöntiäni ja joskus jopa osaan korjata virheitäni. Nyt on vielä parit itsenäiset treenit ennen perinteistä Viron matkaamme, jolloin pääsen ihan oikealle kentälle kokeilemaan.
On todella jännittävä katsoa olenko mitään oikeasti oppinut. Siihen asti vain haaveilen osaavani golfia paremmin, kuin koskaan. Suosittelen kaikille ammattilaisen apua aina silloin tällöin.
Ja kiitos ystävälleni Jollille, joka innosti minut tähän harjoitteluun. Kohta pelataan ystävät.
Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin. En todellakaan ole mestariksi muuttunut, mutta motivoivaa kehitystä on tapahtunut ja olen saanut intoa harjoitella lisää. Nyt onkin huomattavasti helpompi käydä itsekin harjoittelemassa, kun tietää edes vähän mitä ja miten tekee. Kiva oli myös huomata, että vanhakin oppii uusia kuvioita, kun oikein yrittää ja opettaja osaa vedellä oikeista naruista. Opettajani, Matti Meriläinen, osaa hommansa, vaikka ikä ei vielä paina. Tarkkasilmäinen ope osasi aina löytää ratkaisun, jolla lyöntiä korjata. Ja niitä korjauksia tehtiin monia.
Kun aloitin golfin peluun silloin joskus, takana oli vuosien kokemus erilaisista pallopeleistä ja liikunnasta yleensäkin. Uskoin, että golfin nyt oppii hetkessä. Siis ainakin sille tasolle, että peli kulkee mukavasti. Intoa ja voimaa oli, tarkkuutta ei. Lempinimeni oli tuolloin Hyrrä. Kehitys kuitenkin meni muutaman vuoden ihan mukavasti ja händäri putosi sopivasti. Nyt on kaksi kautta mennyt juuri ja juuri tasoituksen mukaisesti. Kehittynyt en ole aikoihin. Ei tavoitteeni toki ole tourin kiertäjäksi päästäkään, mutta olen kuitenkin hiukan turhautunut viime vuosien räpellyksestä. Ennen kaikkea ailahtelevuus aiheuttaa turhautumista. Joskus peli kulkee muutaman väylän verran ihan kivasti, mutta sitten se taas muuttuu suunnistuksen omaiseksi metsissä kiertelyksi.
Siksi lähdin hakemaan apua ammattilaiselta. Tammikuusta alkaen olen säännöllisesti käynyt harjoittelemassa Peltomäki Golfissa, Matin tiukassa ohjauksessa. Ja sitten aina jaksojen välissä treenannut itsenäisesti hallissa. Olen siis treenannut paljon enemmän, kuin koskaan, vaikka mukaan otettaisiin green card -harjoittelukin. Kokemus on ollut hyvä. Motivaatio on kasvanut, vaikka välillä palloon en ole osunut sitäkään vähää, kuin aikaisemmin. Nyt kuitenkin olen oppinut hieman analysoimaan omaa lyöntiäni ja joskus jopa osaan korjata virheitäni. Nyt on vielä parit itsenäiset treenit ennen perinteistä Viron matkaamme, jolloin pääsen ihan oikealle kentälle kokeilemaan.
On todella jännittävä katsoa olenko mitään oikeasti oppinut. Siihen asti vain haaveilen osaavani golfia paremmin, kuin koskaan. Suosittelen kaikille ammattilaisen apua aina silloin tällöin.
Ja kiitos ystävälleni Jollille, joka innosti minut tähän harjoitteluun. Kohta pelataan ystävät.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Kentät kutsuvat jo
Etelätuuli tuo jo hennon, mutta ah niin ihanan tuulahduksen eteläisestä naapuristamme. Jokos siellä kentät viheriöivät? Jos eivät vielä, niin kohta kuitenkin. Olen jo varannut peliaikoja Viron kentille! Jeeee....
Perinteinen golf-matkamme Viroon on varattu. Lähdemme tutulla porukalla pelaamaan ja viihtymään, avaamaan golfkauden, kuten niin usein ennenkin. Lähtö on 27.4. Silloin siis viimeistään alkaa ulkokausi minullekin. Siihen asti on vain kuviteltava ja uneksittava vihreistä väylistä ja sileistä greeneistä. Harjoiteltavakin on.
Huomenna on viimeiset treenit pron kanssa ennen matkaa. Olen edellisen prokäyntini jälkeen käynyt muutaman kerran itsekseni palloja lyömässä. Melkein kuin jotain olisi tapahtunut. Ihan pientä, mutta jotain kehitystä kuitenkin. Nyt sitten tsekataan koko paketti yhdessä pron kanssa. Tehdään yhteenveto ja saan harjoituksia, joilla kohentaa ja ylläpitää osaamistani. Hienoa.
Tämä on ollut hyvä kokemus. Miksiköhän sitä ei ole aikaisemmin tullut otettua sarjaa opetustunteja? Suosittelen vilpittömästi kaikille pelistään kiinnostuneille. Ei tarvitse silti ottaa ryppyotsaisesti, eikä tavoitteiden tarvitse olla taivaissa. Itselläni on tavoitteena saada varmuutta kierrokselle ja oppia itsekin analysoimaan, mistä ne huonot lyönnit johtuvat. Niitä kuitenkin tulee jatkossakin.
Mutta loppukuusta sitten pelataan oikeilla kentillä, ulkona. Odotan sitä.
Mukavaa kevättä sinullekin.
Perinteinen golf-matkamme Viroon on varattu. Lähdemme tutulla porukalla pelaamaan ja viihtymään, avaamaan golfkauden, kuten niin usein ennenkin. Lähtö on 27.4. Silloin siis viimeistään alkaa ulkokausi minullekin. Siihen asti on vain kuviteltava ja uneksittava vihreistä väylistä ja sileistä greeneistä. Harjoiteltavakin on.
Huomenna on viimeiset treenit pron kanssa ennen matkaa. Olen edellisen prokäyntini jälkeen käynyt muutaman kerran itsekseni palloja lyömässä. Melkein kuin jotain olisi tapahtunut. Ihan pientä, mutta jotain kehitystä kuitenkin. Nyt sitten tsekataan koko paketti yhdessä pron kanssa. Tehdään yhteenveto ja saan harjoituksia, joilla kohentaa ja ylläpitää osaamistani. Hienoa.
Tämä on ollut hyvä kokemus. Miksiköhän sitä ei ole aikaisemmin tullut otettua sarjaa opetustunteja? Suosittelen vilpittömästi kaikille pelistään kiinnostuneille. Ei tarvitse silti ottaa ryppyotsaisesti, eikä tavoitteiden tarvitse olla taivaissa. Itselläni on tavoitteena saada varmuutta kierrokselle ja oppia itsekin analysoimaan, mistä ne huonot lyönnit johtuvat. Niitä kuitenkin tulee jatkossakin.
Mutta loppukuusta sitten pelataan oikeilla kentillä, ulkona. Odotan sitä.
Mukavaa kevättä sinullekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)